Viime viikolla oli lehdessä espoolaisen yläasteen opettajan kirjoitus, jossa hän kuvasi kokemuksiaan kouluelämästä.

Kirjoittaja oli toiminut opena 30 vuotta ja hän kertoi, että viime aikoina on keskittymiskyvyttömien ja itsekeskeisten opiskelijoiden määrä lisääntynyt. Ei osata tai haluta kuunnella, vaan kysytään. Ei osata perusasioita: sitä että koulussa on oltava mukana työskentelyvälineet (kirja, vihko, kynä, kumi jne.).

Monesta koulu on vain paikka, jossa voi tavata kavereita ja jutustella asioista koulupäivän loppuun, tai ainakin ruokatuntiin saakka. Sen jälkeen voidaan hävitä omille teille.

Ei osata perustaitoja: kertolaskua omin voimin, omien ajatusten kirjoittamista, itsensä ilmaisemista lauluna tai soittona. Sen sijaan pelataan pelejä, katsellaan videoita, kuunnellaan musiikkia tai paetaan muuten mielikuvitusmaailmoihin.

Työt - kouluhan on nuorten työpaikka - jäävät tekemättä. Opinnot kasaantuvat, nuori tuntee itsensä avuttomaksi ja turhautuneeksi. Kotona ei ehkä välitetä tai huomata,että nuori on vaarassa syrjäytyä.

Mitä tehdä? kysyy tämä espoolaisopettaja.

Mitä mieltä olet espoolaisopettajan ajatuksista?  Onko koulu työ- vai kokoontumispaikka?